LUOVAA ELINVOIMAA

Kulttuurihyvinvointi - avain menestykseen muuttuvassa maailmassa

Nykymaailma haastaa yksilöiden ja yhteisöjen hyvinvointia monin tavoin. Ilmastonmuutos, yksinäisyys, eriarvoisuus ja globaalit kriisit asettavat meidät tilanteisiin, jotka vaativat entistä enemmän resilienssiä – kykyä sopeutua, palautua ja menestyä.

Tässä tilanteessa kulttuurihyvinvointi nousee esiin tärkeänä voimavarana. Se ei ole ylellisyyttä, vaan välttämätön osa kestävää hyvinvointia. Kulttuurihyvinvointi on sekä yksittäisten interventioiden, kuten soveltavan taiteen, kulttuurin, muun luovan yhteisöllisen toiminnan tai menetelmien, mutta myös ympäröivän kulttuurin ja kulttuuristen rakenteiden hyvinvointivaikutukset ihmisten arjessa ja elämässä.

"Kulttuurihyvinvointi tarkoittaa hyvinvointia, joka syntyy kulttuurisessa yhteydessä."
(THL 2023)

Mikä on kulttuurihyvinvoinnin merkitys yhteiskunnassamme?

Tutkimusten mukaan kulttuurihyvinvoinnin keinoin voidaan

  • lievittää stressiä ja ahdistusta
  • vahvistaa osallisuuden ja yhteenkuuluvuuden tunnetta
  • lisätä psykologista joustavuutta ja itseymmärrystä
  • tukea yhteisöllistä vuorovaikutusta ja turvallisuutta somaattisesta (kehomieli) näkökulmasta (Rönkä 2024 a; 2024 b; 2024 c)

Kulttuuri voi siis tukea yksilön resilienssiä – ja yksilön resilienssi kulttuuria. Voimme vaikuttaa näistä kumpaankin.

Teoreettinen näkökulma: mikä siis vaikuttaa kulttuurin, yhteyden ja kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin rakentumiseen?


1. Maslowin tarvehierarkia ja yksilölliset tarpeet

Abraham Maslow'n (1943; 1971) klassinen tarvehierarkia painottaa, että ihmisellä on sekä perustarpeita (turvallisuus, yhteenkuuluvuus, arvostus) että henkisiä tarpeita (itsensä toteuttaminen, esteettisyys, itsensä ylittäminen).

Kulttuuri voi tukea kaikkia näitä tasoja – erityisesti merkityksellisyyttä ja yhteyttä. Kun ihmisellä on mahdollisuus osallistua, ilmaista itseään ja tulla nähdyksi, hänen psykologinen ja sosiaalinen hyvinvointinsa vahvistuu (Miettinen 2023; Koltko-Rivera 2006).

2. Itseohjautuvuusteoria (SDT)

Ryanin ja Decin (2000) itseohjautuvuusteorian mukaan hyvinvointi perustuu kolmen perustarpeen täyttymiseen:

  • Autonomia (vaikutus omaan elämään)
  • Pätevyys (osaamisen kokemus ja onnistuminen)
  • Yhteys (kuuluminen yhteisöön)

Yhteisöllinen ja luova toiminta voivat tukea näitä kaikkia.

3. Kehityksellinen näkökulma (Kegan)

Robert Keganin (1994) kehitysteoria tarkastelee psykologista ja henkistä kasvua vaiheittain, siirtymänä ulko-ohjautuvuudesta kohti sisäistä ohjautuvuutta ja itsetuntemusta (yhteys itseen). Kulttuurihyvinvointi ja luovat menetelmät voivat toimia turvallisena keinona ja tilana tutkia omaa identiteettiä ja vahvistaa henkistä resilienssiä. Yksilölliset kehitysvaiheet vaikuttavat siihen, miten yhteistä ymmärrystä sekä dialogia pystytään rakentamaan eri vaiheissa olevien välillä. (Svinhuvud 2024).

Tutustu syvemmin Keganin henkisen kehityksen vaiheisiin tästä!

4. Polyvagaalinen teoria

Stephen Porgesin (2011) polyvagaalinen teoria osoittaa, että turvallisuuden kokemus on hermostollinen ja kehollinen tila, joka mahdollistaa oppimisen, yhteyden ja luovuuden (yhteys itseen). Kulttuurihyvinvoinnin - luovien ja yhteisöllisten menetelmien avulla voidaan säädellä autonomista hermostoa, tunteita ja toimintaa sekä tukea palautumista stressistä. Säätely voi tapahtua yksilö- ja yhteisötasolla. (Van der Kolk 2003; Punkanen 2025).

Kulttuurihyvinvointi on yhteisöllinen teko

Ihminen ei kehity yksin, vaan osana yhteisöä. Yhteiskunnan yksilökeskeisyys ja sosiaalinen pirstoutuminen lisäävät kuormitusta ja yksinäisyyttä (Simpanen 2024). Uuden oppiminen ja resilienssi toteutuvat paremmin kehollisen turvallisuuden kautta.
(Vuorijärvi 2022)

Kulttuurihyvinvointi voi olla korjaava voima, joka tuo ihmiset yhteen, auttaa ymmärtämään ja yhdistämään erilaisia tarpeita, sekä tarjoaa tilaa luovuudelle ja oppimiselle.

Lopuksi

Kulttuurihyvinvointi tarjoaa keinon kohdata ennakoimaton ja muuttuva maailma. Se ei ole vain yksilön sisäinen kokemus, vaan yhteisöllinen voimavara, joka vahvistaa psykologista joustavuutta, yhteenkuuluvuutta ja kestävää hyvinvointia.
Rakentamalla kulttuurisesti rikasta ja turvallista ympäristöä rakennamme samalla resilientimpää yhteiskuntaa sekä yhteisöjä.


Anniina Rönkä

Ratkaisukeskeinen valmentaja

Integratiivisen taideterapian ohjaaja, nepsyohjaaja

Tuleva restoratiivisen joogan ohjaaja

Työyhteisöpedagogi YAMK

Tanssinopettaja (luokanopettaja AMK)

OTA YHTEYTTÄ!

LÄHTEET

  • Maslow, A. H. (1943). A theory of human motivation. Psychological Review, 50(4), 370–396.
  • Maslow, A. H. (1971). The Farther Reaches of Human Nature. New York: Viking.
  • Koltko-Rivera, M. E. (2006). "Rediscovering the Later Version of Maslow's Hierarchy of Needs: Self-Transcendence and Opportunities for Theory, Research, and Unification." Review of General Psychology, 10(4), 302–317.
    https://doi.org/10.1037/1089-2680.10.4.302
  • Kegan, R. (1994). "In Over Our Heads: The Mental Demands of Modern Life." Harvard University Press.
    https://www.hup.harvard.edu/catalog.php?isbn=9780674445888
  • Svinhuvud, Kimmo 2024. Ohjauksen ydin. Ohjaajan, esihenkilön ja opettajan työkirja. Art House.
  • Porges, S. W. (2011). "The Polyvagal Theory: Neurophysiological Foundations of Emotions, Attachment, Communication, and Self-regulation." Norton.
  • van der Kolk, B. A. (2014). "The Body Keeps the Score: Brain, Mind, and Body in the Healing of Trauma." Viking.
  • Punkanen, Marko 2025. Traumatisoitunut keho ja mieli. E-kirja. Suomalainen kirjakauppa.
  • Miettinen, R. (2023). Abraham Maslowin ja Carl Jungin uudistavan kokemuksen käsitteet minän kehityksen malleina. Aikuiskasvatus, 43(3), 126–140. https://doi.org/10.33336/aik.93217
  • Vuorijärvi, R. (2022). Sietoikkunaa laajentamassa kehoturvasta käsin. Lapin yliopisto. Viitattu 2.10. https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022121672029
  • THL 2023. Kulttuurihyvinvointi ja taidelähtöiset menetelmät.
  • https://thl.fi/aiheet/lapset-nuoret-ja-perheet/kehittyvat-kaytannot/kulttuurihyvinvointi-ja-taidelahtoiset-menetelmat

  • Simpanen, J. (2024). Tarve kuulua ja tulla kuulluksi: Kokemuksia kohtaamispaikkatoiminnan osallisuutta edistävistä tekijöistä. Viitattu 2.10. https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202505115263