Keganin kehitysteoria 

(tietoisuuden rakenteet)

Robert Kegan (1994) kuvaa ihmisen henkistä kehitystä erilaisten merkitysverkkojen kautta. Hänen mukaansa psykologinen kasvu on siirtymistä tasolta toiselle – esimerkiksi ulkoapäin ohjautuvasta sisäisesti ohjautuvaan minuuteen.

Keganin henkisen kehityksen vaiheet:

Keganin (1982, 1994, Svinhuvud 2024) mallin avulla on tuotu esiin sitä, miten aikuisen henkinen kehitys toteutuu jännitteisenä tasapainoiluna itsenäistymisen ja yhteisöön kuulumisen välillä. Kegan on hahmotellut henkisen kehityksen vaiheita seuraavasti:

1. Lapsi – aikuisuutta edeltävä kehitysvaihe

• Toimintaa ohjaavat impulsiivisuus ja tunteet, itsekeskeisyys
• Aikuinen auttaa erottamaan itsensä muista ja näkemään ympäristönsä realistisesti

2. Itsenäinen, interpersoonallinen taso - individualisti (ensimmäinen aikuisuuden kehitysvaihe)

• Lapset, varhaisnuoret, jotkut aikuiset (tyypillinen puberteetin kehitysvaihe, teini-ikäisen mielentila)
• Muut näyttäytyvät hyödykkeinä tai välineinä. Oma etu ja näkökulma keskiössä. Seuraa yhteisön normeja saavuttaakseen hyötyä tai välttääkseen rangaistuksen. Pelkää ensisijaisesti menettävänsä hyödyn.
• Voittaa – hävitä (win-lose) vastakkainasettelu, toisen voitto aina toisen tappio. Toiminta ja moraali perustuu ulkoisiin palkintoihin, sääntöihin ja vastavuoroisuuteen ("jos sinä teet minulle, minä teen sinulle").
• Voi olla hurmaava, mutta käyttää ensisijaisesti toisia omien tavoitteiden saavuttamiseen. Vaihe johtaa helposti konflikteihin.
• Itseymmärrys matala. Melko vaikeaa asettua toisen asemaan. Ei ole kykyä tarkastella asioita eri näkökulmista. Oma ja muiden maailma yhteensovittamattomia. Johtamisessa tavoitteena toteuttaa vain omia halujaan.

3. Yhteisön jäsen – sosiaalinen taso (nuoruus, aikuisilla yleisin)

"Yhteiskunta haluaa kolmannella kehitysvaiheella olevia ihmisiä" (Svinhuvud 2024, 96, Kegan 1994)

• Identiteetti rakentuu ihmissuhteiden, ryhmien ja sosiaalisten odotusten kautta. Ohjautuu ulkoa muiden odotuksista ja tavoitteista käsin, huoli menettää muiden arvostus. Oma näkemys itsestä perustuu siihen, miten muut ihmiset näkevät minut. Tärkeää on hyväksyntä ja kuuluminen joukkoon.
• Lähestyy win-win-asettelun kautta, yhden voitto voi olla toisen voitto. Pystyy asettumaan toisen asemaan ja omaksumaan eri näkökulmia.
• Vaikeaa erottaa omat näkemykset ja arvot muiden näkemyksistä ja arvoista – voi johtaa ristiriitoihin (esim. vaativa työ kellon ympäri + vaatimukset hyvästä vanhemmuudesta ja kotitöistä) – ei kykene tyydyttävästi ratkaisemaan ristiriitaisia odotuksia erilaisissa yhteisöissä ja ympäristöissä. Tukeutuu hyviin käytäntöihin.

4.  Itse käsikirjoitettu elämä (itseohjautuva taso)

• Määrittelee omat arvot ja näkökulmat, pyrkii elämään ja toimimaan niiden mukaisesti - ei välttämättä kykene muuttamaan niitä. Luottaa arvostelukykyynsä ja elää oman näköistä elämää. Joissain määrin vielä oman ajattelunsa vanki.
• Saattaa vaikuttaa joustamattomalta, mutta on kuitenkin yhteistyökykyinen ja kykenee tasapainoilemaan muiden odotusten ja omien tavoitteiden välillä.
• Pyrkii kohti sisäistä integriteettiä (eheys, johdonmukaisuus, rehellisyys) – integriteetin menetys suurin huolensa niin ajattelussa, toiminnassa kuin moraalissa. Toimii arvojensa ja periaatteidensa mukaisesti myös silloin, kun kukaan ei katso. Oma kokemus tärkeä.
• Pystyy tarkastelemaan asioita muiden näkökulmista – erottaa selkeästi mikä oma ja mikä muiden näkökulma. Kunnioittaa muita eikä koe tarvetta neuvoa heitä.
• Kummankin voitto (win-win) tai ei sopimusta (no deal), ei lähesty nollasummapelinä – tunnistaa omat rajat ja osaa sanoa ei.
• Sietää suhteellisen hyvin ryhmäpainetta ja ottaa riskejä
• Hakee aktiivisesti ohjausta, mutta samalla ajattelee olevansa itse vastuussa toiminnastaan.

5. Tietoinen elämä – itse-transformatiivinen taso (harvinainen)

• Toteutuu harvoin ennen 40 ikävuotta – monen on vaikeaa edes hahmottaa tätä vaihetta käytännössä
• Tietoinen omasta historiastaan ja arvoistaan, ei niiden määrittelemä – korkea itseymmärrys. Tietoinen puutteistaan ja rajoitteistaan, mutta pystyy astumaan elämän virtaan ja mukavuusalueen ulkopuolelle
• Kyky avautua erilaisiin vuorovaikutussuhteisiin ja ottaa riskejä
• Fokus itsen sijaan yhteisessä hyvässä ja laajemmassa perspektiivissä (vrt. itsensä ylittäminen)
• Ei ole muiden arvojen, odotusten ja näkemysten määrittelemä
• Omaa erilaisia näkemyksiä erilaisista näkemyksistä ja pystyy ottamaan etäisyyttä sekä muiden, että omiin näkemyksiin ja suhteuttamaan niitä toisiinsa (O'connor, Lagus)
• Ei tarvetta kontrolloida asioita. Lähestyy elämää leikin kautta – ääretön peli, jonka tarkoitus on jatkua koko ajan.

HUOM! Vaiheet ovat aina konteksti- ja tilannesidonnaisia. On aina eri asia ymmärtää vaihe teoreettisesti, kuin toimia sen mukaisesti. Toimintaympäristö vaikuttaa siihen, miten tiedostettu toiminta toteutuu tai miltä se näyttää ulospäin.

Ihminen ei kehity erillään muista, vaan osana yhteisöä

Yhteiskunnan pirstoutuminen osiin ja samaan aikaan individualististen arvojen korostuminen ovat lisänneet psyykkistä kuormaa ja yksinäisyyttä (Simpanen, 2024; Beck & Beck-Gernsheim, 2002). Kuten Keganin (Svinhuvud, 2024) kehitysmalli osoittaa, aikuisen kasvu tapahtuu tasapainotellen yksilöllisyyden ja yhteisöllisyyden välillä. Kehitystä ei tapahdu ilman kriisejä ja jännitteitä – ja niiden turvallista käsittelyä. Jos yhteys toisiin katkaistaan, se voi johtaa ahdistukseen ja sosiaaliseen eristäytymiseen (Still Dr Ed Tronick 2022).

LÄHTEET

• Kegan, R. (1994). "In Over Our Heads: The Mental Demands of Modern Life." Harvard University Press.
  https://www.hup.harvard.edu/catalog.php?isbn=9780674445888

• Svinhuvud, Kimmo 2024. Ohjauksen ydin. Ohjaajan, esihenkilön ja opettajan työkirja. Art House.